Synnyin Etelä-Karjalassa lokakuussa 1971 ja siellä, ”leijona”-kunnassa on kotitaloni ja juureni. Pyrkimykseni vastata otsikon kysymykseen johti minut jo pikkutyttönä musiikin äärelle ja ensimmäisen keikkani heitin 4-vuotiaana laulaen Laps’ olen köyhän kauniin karjalan sotaveteraanien joulujuhlassa. Tuhansien pianotuntien, harrastajateatteriproduktioiden ja musiikki- lukion jälkeen päädyin opiskelemaan klassista pianonsoittoa Jyväskylään. Ja 1990-luvusta ei sitten olekaan paljon muita muistikuvia kuin harjoitusluokan yksinäisyys ja tutkintosalin tihentynyt jännitys.
Jotenkin tuntuu, että elämäni alkoi vasta vuoden 1999 paikkeilla. Osasyyllinen siihen oli varmaan tulevan aviopuolisoni löytyminen. Mutta tuohon aikaan tajusin myös sen, että klassinen musiikki ei ole ”mun juttu”, ja alkoi kiihkeä etsintä, joka jatkuu loputtomiin. Rakastan edelleen klassista musiikkia, jopa enemmän kuin opiskeluvuosina, mutta oma ilmaisuväyläni ei löytynyt siltä saralta. Muutettuani Helsinkiin pysyvästi vuonna 2000 olenkin sitten tehnyt asioita jotka jotenkin aina liittyvät myös tekstiin ja tarinoihin.
Työkokemusta on kertynyt kansallisbaletin harjoituspianistina, ...
Tuija Rantalainen