Hanuristi Seija Vesterinen - Kolme vuosikymmentä ammattikeikkailua
 
Jos suomen kevyenmusiikin sektoria halutaan hieman lähemmin tarkastella voidaan todeta, että ylipäätänsä maamme koko musiikin kulttuuri ja sen kansallinen leima on hyvin omaperäistä ja rikasta. Soittimista hanuri ja sitä osaavasti soittava pelimanni heläyttää ilmoille tärkeän ja olennaisen osan suomalaisuutta kertaheitolla.

 
Hanurinsoittajien taso maassamme on tänään hyvin laaja aina kansanmusiikista klassisen kautta jazziin. Seija Vesterinen on tehnyt pitkän päivätyön keikkamuusikkona ammattimielessä. Seija on toiminut muusikkona aikakaudella, jolloin keikkaa oli jokapäivä.
 
Seija Vesterinen on aito tamperelainen. Lapsuus ja nuoruus tuli vietettyä Tampereella. Musisoinnin Seija aloitti 5-vuotiaana ksylofonilla, josta sittemmin siirtyi 9-vuotiaana pianohanurin pariin. Muutamaa vuotta myöhemmin pianohanuri vaihtui näppäinhanuriksi, jolloin alkoi myös sen varsinainen soitonopiskelu Raimo Niemisen johdolla.

- Opettajani Raimo Niemisen innostuksella liityin 15-vuotiaana tamperelaisen "Sointutytöt"- nimiseen tyttöbändiin hanuristiksi. Keikkailin tässä bändissä ahkeraan niin ravintoloissa, kuin tanssilavoillakin. Oli avartavaa päästä mukaan keikkaelämään kyllin varhaisessa vaiheessa, jolloin kaikki oli vielä uutta ja jännittävää, Seija kertoo.
 
- Syksyllä 1966 kiinnityin hanuristiksi Reino Lehtevän yhtyeeseen. Reiskan kanssa teinkin sitten yhteistyötä mitä erilaisimmissa kokoonpanoissa ja eri keikkapaikoilla aina 1980-luvun lopulle saakka. Vuonna 1974 -75 opiskelin Oulunkylän Pop -Jazzopistossa Kaj Backlundin ja Eino Virtasen johdolla. Tällöin sain tarvittavaa opetusta jazzin historiassa, teorioissa kuin säveltapailussakin.

TÄMÄN PÄIVÄN KEIKKAILUN LUONNE MUUTTUNUT
 
1960- ja 1970-luku oli hyvin otollista ja keikkarikasta aikaa muusikko Seija Vesteriselle. Tällöin ei ollut mikään ihme, että keikkaa oli joka päivä. Työaikalain tullessa kuvioon mukaan keikkailu muuttui ravintoloissa viisipäiväiseksi. Vuosien varrella myös eri iskelmälaulajat ovat käyneet kohtalaisen tutuiksi säestyskeikoilla, kuten Laila Kinnunen ja Rauni Pekkala, joiden kanssa Seijalla on ollut ilo saada tehdä yhteistyötä pidempiäkin aikoja. Tänään Seija keikkailee yksin "solona" duo-trio tai kvartettikokoonpanolla riippuen keikan luonteesta.
 
Nyt keikkailu on keskittynyt enemmänkin yksityistilaisuuksiin. Haaveena on kuitenkin oman vakituisen bändin kasaaminen. Tällöin soitettava keikkaohjelmisto ja muusikot muodostuvat entistäkin kiinteämmäksi kokonaisuudeksi, jolloin on huomattavasti helpompaa keikkailla ja toimia muusikkona. Omaan soittamiseen ja sen harjoitteluun on kuitenkin jäänyt aikaa enemmän nyt kun keikkaa ei ole enään niin paljon kuin muutama vuosi sitten. Tästä Seija on erityisesti mielissään.
 
- Suomalaiselle hanuristille maamme yleisö on hyvin otollista. Täällä rakastetaan suunnattomasti aitoa hanurimusiikkia, jota maassamme on soitettu hyvin ja sävellettykin jo pitkään. Näin ollen uskonkin, että oma keikkaohjelmistoni soveltuu hyvin suomalaisen kuulijan sydämiin. Jazzdiggarina kuitenkin toivoisin, että tulevaisuudessa jazzia voisi soittaa keikoilla vielä enemmän ja entistäkin ennakkoluulottomasti, sanoo Seija.